taas töissä.

rakkaat naapurit piti tyttöä taas yöllä hereillä, joten en oikein tiedä johtuuko tyhmi olo valvomisesta vai muusta. nyt olen muuten täysin vakuuttunut, että naapuri (tai ainakin osa hänen riekkuja vieraista) ei todellakaan käy pelkän alkoholin voimalla. törmäsin nimittäin eilen suklaan hankintareissulta tullessani rappukäytävässä muutamaan näistä miehistä ja ei jäänyt hirveästi arvailujen varaan.

ei hirveästi kiinnosta asua enää tuolla. hitto, jos vois ostaa oman asunnon. voisin jopa vähän joustaa tästä ruutukaava-asumisesta. en oikein enää jaksa varoa käytävillä kaikkia hyypiöitä. ei vaan jaksais.

ystävä-merkkinen krapulakeijuni houkuttelee ulkoilemaan tänään. en oikein jaksais ja vähän elättelisin toivoa pienestä kommunikaatiosta. toisaalta naapurit ei kiinnosta ja ajatus kotona napottamisesta ilman minkäänlaista kommunikaatiota ahistaa.
en taas tiedä.
melkein tuntuu, et teen kummin vaan, niin jotenkin ryssin jotain.

juu, mut katselen nyt uutta kotia.
voisin kommunikoida henk.koht.pankkineuvojan kanssa ja miettiä millaisen lainan sieltä vois saada.
ahistaa.