loistava perjantai, vielä upeampi lauantai ja parhaus sunnuntai.

mutta mitä tapahtui maanantaille?

hyvä palautus maanpinnalle ja järjetön ahdistus ja vitutus.
sitä ei oikein tajuakkaan, miten voikaan tulla niin pahaolo ja päänsärky ihan fyysisesti kun alkaa vituttamaan. vaikka on muka varautunut kaikkeen ja ajattellut asioita muka järjellä, niin pienellä saa näemmä itsensä pois raiteiltaan.

ja sitten tämä olo, kun tuntee itsensä aikasta tyhmäksi.
vaikka tietää, et ei ole tyhmä, niin se ei auta yhtään.
ihanaa, kun kaikki pitää kääntää vielä jotenkin muka-itse-aiheutetuksi.

tahtoo pois.
kuuntelee st.angeria ja haluais satuttaa jotain.
ja sitten ei voi sitäkään tehdä, ku on muka niin kiltti.
paskaa.