santerilla on nyt sitten uusi koti. kallis, mutta nätti ja riittävän iso. käytiin siis eilen j-d:n kanssa hankintamatkalla maailman rumimmalla kulkuneuvolla. retken aikana saatiin taas vaihteeksi paljon hilpeitä katseita osaksemme ja yllättäen vielä tavattiin samanrotuisella kulkuneuvolla liikkuvaan kohtalotoverikin, joka ihan sympatiasta (tai sitten se oli jotenkin kierosti ylpeä vehkeestään) morjesti vastaan ajaessaan.
pelottavaa.
no kulkuneuvo liikkui ja saatiin konnan kodin lisäksi myös tuhlattua automarketissa hirveästi rahaa.. ostin uuteen kotiin kattolampun ja muuta kivaa.

kotona pikainen pysähdys (ja pienet unet) ja sitten laatua.
kookos.
kylmä sauna.
vähän punaviiniä.
itsensätoistamista.
monta viestiä ja äärettömän typerä hymy.
j-d ja viiru.
stella.

sanon, et tykkäsin.
ihan pirusti.
stella oli loistava ja fiilis mitä mahtavin. ja silmäripset potki ku kolmetoista muulia hiekkasäkkiä.
negatiivistä palautetta on kuitenkin pakko antaa keikkapaikasta (voi elämä mikä luola ja se akustiikka!) ja soittoajasta, mut ne ei ollut bändin vallassa, vaan johtuu yksinkertaisesti siitä, et kyseinen paikka on vaan niin syvältä.

nyt sitten väsyttää. ennen huomisaamua on tuhat ja seitsemän asiaa hoidettavana.
lisäksi haluais nähdä.
bonuksena on sitten kaveri, joka harvemmin ymmärtää, että kaikki ei voi toimia hänen aikataulujensa ja mielensä mukaan, ei taas ymmärrä. minua ei kovin paljoa vähempää voisi tällä hetkellä kiinnostaa. haluaisin pienen tauon.

uusi havainto nappuloista.. allergia-väsymys iskee iltapäivällä! kello kolme tulee näemmä kuolema. siis tyttö muuttuu aivan spagetiksi ja olo on ku olis rekan (huomaa: iso auto!) alle jäänyt.
hirvittävän hehkeetä.