ompas kiva olla suht hyvissä voimissa.
tuo krapulointi ei oikeasti ole minua varten.. tai ainakaan silloin, jos pitää tehdä jotain tai olla jossain paikassa johonkin tiettyyn aikaan.. pahinta on kuitenkin, jos pitäis olla krapulassa henkisesti paikalla.
taisin saada eilisestä viikkopalaverista vähän traumoja.
"mitä mieltä Sinä olet tästä?", "onko Sinulla lisättävää?", "mitä Sinä olet tehnyt viime palaverin jälkeen?" ja muita hyviä sivalluksia hetkillä, jolloin olin juuri nukahtamassa työpisteelläni.
päädyin lupaamaan asioita, joiden toteuttaminen vaatii oikeasti työskentelyä ja panostamista.
paineita.
puh.

mutta ehkä jotain hyvääkin. taisin saada loppuvuodeksi töitä. paljon samoja ja lisäksi uusia kivoja juttuja. näiden toteutuessa on lieneen tarpeellista luopua ainakin osista opetuksista.. onneksi on kuitenkin sopiva ope jo katseltuna, joten voin hyvillä mielin keskittyä suunnittelemaan.
siis sitten jos nää työlupaukset pysyvät voimassa.
katellaan.
mut olis luksusta.

vois ostaa onnen?
rhcp:n.
rokkilipun.
digiboxin aka kanavia.
kengät sieltä ihanan kenkäkaupan ikkunasta.
ehjät farkut.
pari dvd:tä.
levyjälevyjälevyjä.

tänään luvassa salia, jääkiekkoa ja ehkä vilkaisen puolittain viisuja.
sali pelottaa vähän.
en ole taas kotvaan käynyt.
varmaan kuolen.

enemmän kuitenkin pelottaa tomppa ja kevin federline. onko ne niinku tosissaan? onko ne oikeita? siis nykyään tulee niin paha häpeä heti kun edes näkee toisen nimen vilaukselta.
tätä ei voi edes sanoin kuvata.
melkein itkettää.
poistakaa nämä kauhu-immeiset miun päästä ja verkkokalvoilta.
jooko???