nyt se sitten tapahtui.
super-pedagogilta paloi käämi. mut en mitenkään huutanut tai raivonnut luokassa (kävin muiden opettajien luona puhisemassa). päätin vaan, et kyseinen ryhmä saa tehdä harvinaisen vittumaisen kokeen kurssin lopussa.
eli mitä tästä opimme?

jos opettaja o poikkeuksellisen kiltti ja ei nipota ihan kaikista pienistä, niin silloin ei todellakaan kannata olla passiivinen ja flegmaattinen. jos paras-ope-eva kysyy jotain, niin silloin olis syytä vastata. tai edes näyttää siltä, et olis kuunnellut.
alkoi meinaan sen verran paljon nyppimään, ku aikuisista ihmisistä ei saa minkäänlaista reaktiota. ja kun päivän aihe oli oikeasti tyypeille tärkeä!

katotaan tuleeko reaktiota, ku muistan kertoa niille siitä kokeesta. on niin virheellistä luulla, et vaan perusasteella/lukiossa opetettaessa törmää moiseen toimintaan..
AAARRGH!

ai elämä et tympii.

onneks pääsen kohta pois. meen j-d:n luo gilmore-terapiaan. sieltä katsomaan rairai:ta ja illalla vielä ihanaisen kookoksen sohvaan juurtuminen. onkin aika pitkä tovi siitä, ku ollaan viimeks nähty ja jutskailtu kunnolla.
lasilliset punaviiniä.
urputusta.

minoonniinkypsä!