purkamista, järjestämistä, imurointia, mattojen tamppausta, naapurin mummolle hymyilyä, mattojen lattialle laittoa.
eilen siis.
nyt koti näyttää jo ihan kodilta. toki tytön kengät ovat vielä pahvilaatikossa ja makkarissa on sievissä pinoissa tyhjiä laatikoita, mut muuten aika hyvää.

ja sisustustaisto santerin kanssa on nyt miulle 1-0!
meni hermo siihen koluamiseen ja venkoiluun. nokkelana tyttönä vedin hapettimen ihan toiselle puolelle akvista. siinäpä konna ihmetteli. kattoi minnuu ihan ihmeissään.
mut eipä ollut aamuun mennessä edes yrittänyt heilutella sitä.
ähä.
oon supernainen!

tuommoisen tehokkuuden ja älyn riemuvoiton jälkeen menin kaiken kukkuraksi kympin jälkeen sänkyyn! luin tunnin shimuran uusimmista seikkailuista ja hyydyin.
sitten yhtäkkiä havaitsin olevani täysin hereillä.
ulkona oli pimeää ja minnuu ei vaan nukuttanut. kello oli piruvie 1.47! miks mie silloin heräsin?? hämäriä heräämisiä osa 472?
no luin toisen tunnin shimuraa ja taas tuli nukkumatti.. miks ihmeessä mie heräilen ihan käsittämättömiin aikoihin?
olenko jotenkin vamma?

super-vamma-nainen?