nyt olis sit suuretsinnät lopetettu ja kesän 2006 biisi olis löytynyt.

setä putro ja kumppanit tarjoilee varsin tarttuvan rallin:
"rakastele mua rakastele miestä, lantiosi anna lanteitani piestä, rakastele mua ja rakastele lujaa, saata minut loppuun yksinäistä kujaa, rakastele mua."

joo.
ei voi valittaa.
henkinen loma alkais.
olis viikonloppu.
serkku tulis parin tunnin päästä.
ja mie lähden rakastele mua -sinkkua metsästämään.

putrosta kukkaruukkuun...
tämä viikonloppu on aika suunniteltu, mut seuraava viikonloppu tuottaaa pientä jännitettä.. en oikein tiiä miten päin olis.
kyseessähän on sit se THE viikonloppu, jolloin kookos tulee bäk to siti. edellisen kerran kun meillä oli tämmöinen pidempi eri mantereilla olo (viime kesänä), ni just paluuta edeltävänä iltana mie suoriuduin.
isosti.
tyylillä kookos on poissa, ananas hyppii -pöydillä.
silloin törmäsin mieheen.
ja moistahan tempausta ei tunnustettu kovin nopsaan kellekään.
(no kookokselle heti ku nähtiin, mut sehän tietää muutenkin kaiken. lukee tätä ku avointa kirjaa.)
tais olla sysky aika pitkällä, ku esimerkiksi sister.marylle tunnustin (toim.huom. hirveessä kännissä. pruufs mai point = oon lärppä kännis = lopetan juomisen).
mut kuiteskin.
ongelma on se, et viikonpäästä on varmaan aika aiheellista maastoutua. etten taas onnistu.
tää on varmaan jotain "kookos tulee takas"-riemua ja sen voi joskus humalaspäissään vahingossa vaikka sotkea "elävä mies, nyt äkkiä jotain sutinaa!" -tunteeseen.

ja kun kookos tulee takas, ni siihen ei mitkään miehet sovi. ei oo aikaa.
(ainakaan kovin tiiviisti.)
laatuaikaa, viiniä, sohvaa, drinksui, infoa ja humppaa.
ja sitä viiniä.
sitä vaan.