perjantai. ajoissa pois töistä.

krapulakeijun kans kaljalle. se leikkii miun vara-kookosta, saa yleensä pelkällä olemuksellaan ja huonoilla jutuillaan miun olon paremmaks. ilman turhia tunteiden erittelyjä. tavallaan enempi miesmäinen näkökulma asioihin. ja jos kerron liikaa, ni se pitää tiedot ominaan. ne ei leviä.
tää on kans aika jännä.. miten miulla on aina ollut joku tosi läheinen mies-kaveri. semmonen, jolle on vaan helppo puhua ja ne jutut ei leviä. semmonen, jolle voi soittaa kun on tosi paskaa. lukiossa ja opiskeluiden alussa se oli kuningas E ja nyt viime vuosina krapulakeiju. miten niille on niin helppo puhua ja niitä voi ymmärtää, vaikka en puhu miestä ja en todellakaan osaa tulkita niiden aivoituksia.
varsin erikoista. on.

viikon päästä juhannus, joka on aiheuttanut pari päivää megalomaanisia ahdistuksia. sain hyviä tarjouksia, mutta ahdistus-kertoimen erittäin mahdollinen nouseminen eksponentiaalisesti sai miut lopulta kallistumaan kaupunkijuhannukseen ja lordikseen.  krapulakeiju (herra sinnikäs) ja neiti K  (henkilökohtainen tyttö ei käytä puhelinta -valvoja) tietää, et ei ole ehkä maailman mahtavimmat juhlatunnelmat, mut katellaan. ei ainakaan kaadu seinät ihan koko juhannusta päälle.

ja se eilinen treenaus meni just niinku kenraalin kuuluikin mennä: huonosti.
olin aika käsi, mut luottavaisin mielin ensi viikkoon. huonommin ei voi enää mennä.
seurassa ei kuitenkaan ollut valittamista (tytöt pelas omana porukkana ja säästi hermoja. miesten porukassa keskityttiin, tähtäiltiin, edettiin V-E-R-K-K-A-I-S-E-S-T-I ja oltiin niin erimieltä säännöistä ja minne/milloin pallon saa siirtää. onneks tähän osattiin varautua ja todellakin oli tyttöset omassa joukkueessaan.) ja pelailujen jälkeen siirryttiin "nykyään entisen työkaverin" kanssa pitsan haun jälkeen miun sohvalle.
yllättäen futista.

viimeksi lainaamani dekkarit meni sitten loppumaan. aloitin siis nightwish-kirjan. varsin mukaansa tempaava. unettomia öitä tiedossa.