pienet tuli ja tytöt sai komediaa koko rahalla!
pojat oli päättäneet ottaa koko omaisuuden rokkenrolliin mukaan ja liikkuminen oli sen mukaista.. pienet kamelit, niin hellyttäviä. pienenpieni veli piti kovasti synttärilahjastaan. kovin kovasti. siitä suurensuuri kiitos neiti hanurille. hirmu upea oli.


illan edetessä ja pienten siirryttyä leirintäalueen paheisiin (survivalpäkit kaulassa) isot ihanat tytöt siirtyi keskustan juottolaan tarkoituksenaan nauttia iso annos villeä ja rytmiryhmää.. paikanpäällä havaittiin sitten (joo, ei ollut intternettoksessa mitään tarkennettua aikataulua. pah.), että kaikkea ihan jotain muuta olisi luvassa MONTAMONTA tuntia.. pari tuntia jaksettiin, mut oman sängyn kutsu ja tietoisuus tän aamun töihin tulosta ajoi tytön kotiin.. ennen villeä ja velvettiä. eli paskaa. olis ollut ihan eri asia, jos olis tiennyt ennakkoon, et bändi soittaa  vasta 00.30 alkaen.. olis voinut ottaa vaikka pienet päikkärit.
no, huomenna uusi yritys.

kotimatkalla kirjoittelin vähän viestejä.. väsytti ja kun oma pääni on vielä viimeiset pari päivää lähetellyt ihan ihme ajatuksia, ni lopputulos ei ehkä ollut aivan loppuun asti harkittu. hienoa olis ollut, jos viestiin olis vastattu.. mut en oikein edes kuvitellut et moista tapahtuis. on meinaan toinen ollut enemmän kun hyvä kommunikoija tällä viikolla. vielä kun vaan ymmärtäis, miks se on tuuliviiri ja niin vaikeasti tajuttava. vai enkö mie vaan oikeasti ymmärrä? olenko jotenkin tyhmä? miks se ei voi selittää tai oikeastaan vääntää rautalangasta. vittu mie mikään ajatustenlukija ole. miks se välillä on siinä, lähellä, juttelee, kommunikoi ja sitten ilman varoitusta katoa miun maailmasta päiviksi tai jopa viikoiksi. kun miulle riittäis, jos saisin edes varoituksen. "en pysty/kerkee/jaksa/joua, palataan asiaan viikon päästä" -viesti riittäis. mie en ole ennenkään roikkunut ja kysellyt, ni olisko toi liikaa? en tiiä.

ja sitten kun on tää ihme viiraus, jonka tunnustin itselleni pari päivää sitten. todella hämmentävää ja täysin odottamatonta. asian kakominen ulos ääneen oli harvinaisen vaikeaa. mut tän mie unohdan nyt. siivoan pöytäni loppuun, soitan pienille ja lähden valmistautumaan rokrokrokkiin. vietän hyvän rokin, enkä anna v-käyrän nousta muutaman vinkujan takia.
juon.

juon itseni kauniiksi ja ihanaksi ja unohdan kaiken paskan.
ja jään lomalle.
unohdan.