miussa on juttuja, joista en pidä.
yhtään.
tämä nyt ei liene yllätys kenellekään.
mut lähestulkoon eniten inhoan sitä, et kun minua ahistaa ja kurjuuttaa, niin voin oikeasti fyysisesti pahoin. minnuu alkaa ellomaan ja oksettamaan. tulee voimaton olo ja yllätysyllätys, kaikki kaatuu.
eilen tarvitsin taas vähän muuta mietittävää ja päädyin sit vähän kokeilemaan tämmöistä.
ihan vekkuli on.
oma tsätti. voin tsättäillä isseksein.
ai mikä elämän puute?

maanantaina alkaa iltatyöt. ei jaksais, mut on pakko.
tänään olis kuulema runoilta. ei jaksais. siellä tosin olis krappis. sepä oliskin idean ainut plussa. setä on vallan mukava. mut ei jaksais. ahistaa. paleltaa. ja on toistaiseksi vielä aivan köyhis.

ja sit viikonloppukin vähän ahistaa.
eli kaikki vituttaa ja tympii.
puhelinkin on ihan hiljaa.
se kait katkoo kamelilta aina sit selän.
ku mie joskus kuvittelin kestäväni aika paljon.
en kuvittele enää.

koen sitten vähän murhaa, nään matoja ja seuraan ismoa kriisistä kriisiin.