onneksi tässä on ollut tytöllä aktiviteettiä.
mummoa, jounia, kavereita ja kaikkea.
ja lauantaina lisää.
muuten on taas vähän isosti kurjuutta. minulla on nimittäin aivan järkyttävä ikävä.

mie tiiän.
ei saa ihastua. (tosin hieman tulee välillä tytölle vähän paljon ristiriitaista infoa)
eikä herkkäilyn ja tiivin kommunikoinnin jälkeen kommunikoida kotvaan.
en osaa taas olla.
tää on ukkosen syy.
pirulainen herätti miut ja valvotti yöllä.
ois tarvinnut kainalon.
ja nyt ku on väsy, ni järkevyys on poissa.

meen piiloon.