on ihmisiä, joiden sosiaalinen älykkyys hipoo välillä absoluuttista nollapistettä. siis on pahasti pakkasella. minäkin tunnen semmoisen.

jos sanotaan, et "en yksinkertaisesti jaksa nähdä ihmisiä ja olla sosiaalinen. on paskaa ja en vaan pysty.", niin normaalisti (tai siis ainakin näin miun pienen mieleni mukaan tulis kaverin toimia) sanotaan et "ok. ens kerralla sit." ja jos oikein hyvin menee ni sit kysytään et "pärjäätkö?" ja tarkoitetaan sitä. kysytään siks, kun ihan oikeasti haluaa tietää iten kaveri voi.
siis näin mie ajattelen, et elävässä elämässä näin toimittais.
mitä tekee tää kavari?
lähettää tekstiviestin, jos lukee "Pyh."
kyllä.
niin teki.

siinä ei sit paljoa muuta tarvittukaan kun tyttö itkeä tihruutti kaikkea ihan käsittämätöntä. ei viestissä sinällään mitään (kyseinen henkilö EI todellakaan omaa välillä mitään sosiaalisia taitoja, tää oli todella normaalia toimintaa häneltä.), mut jotenkin vaan kaikki padot aukes. vitutti ja ärsytti. kurjuutti ja oli vaan paskaa.
ja sit ne helvetin naapurin teinit.
paiskoivaat teini-autojensa teini-ovia.
kailottivat pihalla.
niin ja revitteli pihalla.
arvatkaa vaan ottiko jonkun digi-vahvistin häiriötä?
pätkikö bb-extra?
voi perse, et mie en jaksanut.

serkku miehineen tulee tänään. toisaalta mukavaa, mut sit kun on tämä sosiaalisesti rajoittunut -olo, ni ei tiedä kuinka paljon jaksaa. mut eiköhän tässä huomiseen iltaan pärjää. sit voi taas hautautua, jos siltä tuntuu.

blogini on muuten muuttunut jatkuvaksi kurjailuksi.
onnea lukijat!