tytöllä olis taas ääntä.
enkä olis yskinyt viimeyönä ollenkaan.
hyvää lepoa siis on harrastettu.
saikulla ollessa olen ollut lepoilun ohessa tehokas.
olen pessyt akvarion kuumeessa (se toimitus vaati aika pirun pitkät päikkärit), toisena päivänä imuroinut,  kolmantena ja neljäntenä järjestin kirjahyllyn.  niin ja  sain lopulta ne verhot valmiiksi.
kiitos krappiksen, ne on kans paikoillaan. tyttö kun isse on niin lyhyt. :)
hassua sinäänsä, et yhtenäkään päivänä en ole rehkinyt, vaan vähän käpsehtinyt pitkin pientä kaksiotani. ja nukkunut väliin monet päikkärit eli olen oikeasti levännyt.

ja sitten mies.
olis halunnut nähdä tiistaina, mut tämä kävi opettamassa pää kainalossa, joten tuli käymään keskiviikkona, tyttö pääs pussailemaan. sovittiin viikonlopusta.
tyttö ihan innoissaan ja odotti kun kuuta nousevaa, ajoi säärikarvatkin.
perjantaina ihmetteli, kun ei kuulu ei. laitoi viestin ja kysyi onko kaikki ok.
toinen oli vielä töissä.
prkl.
aikainen kotiin lähtö, päikkärit ja tytön viihdyttäminen ei sit onnistunut.
no tyttö luotti lauantaihin.
tänään.
meinas jopa ajaa sääret uudestaan.
sit kuuluu piippaus.
mies on kipeänä. kovassa kuumeessa ja ihan veto pois.

niin tytön tuuria.
ei sit tänäänkään.