tosiaaan imoroin ja tein piirakkaa.
kuuntelin olavia ja vähän jounia.
otin vähän siideriä.
ja vähän lisää.

miehen ilta venyi ja sitten hän oli lopulta sitä mieltä, et mie en kuulema halua et hän tulee niin myöhään. näin punaista. miten pirussa miehet tuppaa aina "tietämään" mitä mie haluan ja mitä en? onko miun otsaan tatuoitu jotain?
mitä?
häh?

viesti ei ilmeisesti mennyt ihan perille vaikka ilmoitin suoraan mielipiteeni.
ei ole sit sen jälkeen kuulunut mitään.
en oikeasti ymmärrä.

toistan itseäni, mut jotenkin tuntuu, et vaikka itse olen vaikea, tunnevammainen, kykenemätön sanomaan s-sanaa, saati sitten r-sanaa, niin mies ei oikeasti ole yhtään minua helpompi.
ja vaikka naisia monesti sanotaan tuuliviireiksi ja mieltä muuttaviksi hirviöiksi, niin väitän kyllä isosti, et mie oon huomattavasti loogisempi, tasaisempi ja helpommin tajuttavampi kuin mies.

joo, vähän on hiekkaa vaginassa -olo.
hiertää ja tympii.
jaksais yhtään kiinnostaa olla ihmisten seurassa.

nukuin sit koko viikonlopun.
lauantaina sentään kävin kookoksen kera leffassa (volver) ja caipiroscalla, eilisen muhin kotona puhelin äänettömällä ja nukuin. mikään ei taas huvittanut. ainut huvittuminen tuli "maajussille morsian" -ohjelman myötä. niin herkkää.
mut siihenpä sekin ilostuminen jäi.

mie en taas ymmärrä.