jotkut asiat on sitten vaikeita, vaikka niitä harjoittelis aina yhä uudestaan.
tällä kertaa ongelmia tuotti nuorimman kummitytön, neito L:n 1-vuotis lahja.
miulla ei ou mitään muistikuvia, mitä vanhemmille kummitytsyille on tullut ensimmäisenä syntymäpäivänä hommattua, joten pyörin eilen vaatekaupan pikkutyttö-osastolla.
arvoin ja pohdin.
vertailin ja vaihdoin.
ja sitten luovutin.

ostin kuulkaas punaisen samettihameen, jonka alareunassa on tosi-prinsessa-tylli-hörhelö. niin ja tietysti asuun sopivat punaiset sukkahousut (soveltuu täydellisesti paikallaan hytkymiseen ja maailman tarkkailuun lattiatasosta) ja body-tyyppisen puna-valko-raidallisen paidan.

neiti voi nyt leikkiä prinsessaa.
tai no neito L:han jo on prinsessa.

samalla päätin, et neiti 1vee tulee saamaan jouluna nallen. eipähän tarvitse ahdistua vaatekaupassa. ja kun kummipoika T:n joululahja on melkein selvillä, niin enää ongelmia tyrkkää kaksi vanhinta kummitytsyä, neidot N ja R, joista toisella on kaiken riemun lisäksi kohta vielä synttärit.
ou nou, siis.
pitänee lienee olla luova.

olen siis alkanut miettimään joulua.

ja erityisesti, kuinka välttää viimeisen kahden viikon aikana kauppoja.
mie kun tykkään aivan hirveästi antaa lahjoja. lahjojen saaminen on kivaa, mutta ei mitenkään tärkeää. paras mieli tulee, kun keksii ihmiselle just hänen näköisen lahjan. löytyy jotain, joka sopii. täydellisesti.

ja se toisen ilme silloin kun lahja osuu ja uppoaa.
se on parasta.