aamuisen postauksen ja muutama murr ja räyh -viestiä myöhemmin onnistuin karkoittamaan oman kurjan olon ja onnistuin samalla ärsyttelemään miestä.
ja kun tajusin mihin olin pystynyt, paha olo tuli sitten takasin.

eli opimme tästä, et olen todella paska riitelijä.

kookos ajatteli, et tarvitsen vähän jotain muuta ajateltavaa, joten päädyin ihanaisen typyn kanssa elokuviin. yhtä holidaytä myöhemmin oli jo hyvä olo (leffa oli varsin hauska, tosin välillä siitä löytyi IHAN liikaa tuttuja piirteitä..) ja kotimatkalla saatu viesti  ei haitannut yhtään.

muutama viesti ja puhelu myöhemmin: minnuu ei enää ärsyttele ollenkaan, eikä toinenkaan ole yhtään palkokasvi sieraimessa.
eli enää ei riidellä.

uusia piirteitä isosti.
ja fakta on: mie en osaa oikeasti riidellä.