sunnuntai hurahti todellakin animoidessa ja kaikkia ihme vinkuroita koodaillessa.
illalla pientä kommunikointia ja elämää suurempaa myötähäpeää idolsin parissa.
ja varsin fiksu sopimus j-d:n kanssa aamuherätyksestä.
on meinaan pieniä ongelmia motivoitua nousemaan ihanaisesta sängystä,
lämpimän ison täkin alta jos ei ole aivan pakko. niinpä yhdeksältä
aamulla puhelin pirahti varmistus soittoon ja myös tyttö kampeutui ylös
sängystä.
iso kasa papereita, työtodistuksia, työsopimuksia osa-aika töille,
kaikki palkkanauhat vuoden ajalta, ihmeellisiä lippusia ja lappusia.
lopulta edessä oli kaksi nippua: yksi työkkäriin ja yksi kelaan.
ja kun postimies toi mukanaan vielä viimeisen puuttuvan paperin, suorin vaihteeksi työkkäriin.
pieni jonotus ja äärettömän hyvää asiakaspalvelua.
plussaa.
ilmeisesti paperini oli sen verran hyvin järjestelty ja osa-aikatöiden
selvittely sen verran selkeää, että jos töitä ei lisää ilmaannu, niin
siellä ei taas tarvitse käydä ennen huhtikuun loppua. ja se jos mikä on
isoiso plussa.
en nimittäin tiedä kovin montaa yhtä masentavaa paikkaa kuin
työvoimatoimiston odotustilat. niiden väsynyt, masentunut tunnelma saa
miut väkisinkin muuttumaan jo 15 minutissa apaattiseksi ja
kurjaksi. toivon siis tosiaan, ettei siellä tarvitse hirveästi
istuskella.
kokeilen huomenna tehdä vastaavan iskun kelaan. josko nekin yllättäisi
ja asiat kerrankin sujuisivat sielläkin? sitä tosin epäilen vahvasti.
iltaopetuksetkin alkoivat. seuraavat 10 viikkoa ollaan sitten pari
iltaa viikossa über-pedagogi, ahdistutaan ajatuksesta mennä illaksi
töihin ja ollaan huikean hyällä tuulella illan päätteeksi.
noiden ryhmien opettaminen on aivan mielettömän mukavaa ja palkitsevaa,
mutta vaan ajatus illalla työskentelystä ei vaan nappase.
jos se tästä?
ehkä?
no enää 19 työiltaa jäljellä.
maanantai, 15. tammikuu 2007
Kommentit