sunnuntai hurahti todellakin animoidessa ja kaikkia ihme vinkuroita koodaillessa.
illalla pientä kommunikointia ja elämää suurempaa myötähäpeää idolsin parissa.
ja varsin fiksu sopimus j-d:n kanssa aamuherätyksestä.
on meinaan pieniä ongelmia motivoitua nousemaan ihanaisesta sängystä, lämpimän ison täkin alta jos ei ole aivan pakko. niinpä yhdeksältä aamulla puhelin pirahti varmistus soittoon ja myös tyttö kampeutui ylös sängystä.

iso kasa papereita, työtodistuksia, työsopimuksia osa-aika töille, kaikki palkkanauhat vuoden ajalta, ihmeellisiä lippusia ja lappusia. lopulta edessä oli kaksi nippua: yksi työkkäriin ja yksi kelaan.
ja kun postimies toi mukanaan vielä viimeisen puuttuvan paperin, suorin vaihteeksi työkkäriin.
pieni jonotus ja äärettömän hyvää asiakaspalvelua.
plussaa.
ilmeisesti paperini oli sen verran hyvin järjestelty ja osa-aikatöiden selvittely sen verran selkeää, että jos töitä ei lisää ilmaannu, niin siellä ei taas tarvitse käydä ennen huhtikuun loppua. ja se jos mikä on isoiso plussa.
en nimittäin tiedä kovin montaa yhtä masentavaa paikkaa kuin työvoimatoimiston odotustilat. niiden väsynyt, masentunut tunnelma saa miut väkisinkin muuttumaan  jo 15 minutissa apaattiseksi ja kurjaksi.  toivon siis tosiaan, ettei siellä tarvitse hirveästi istuskella.
kokeilen huomenna tehdä vastaavan iskun kelaan. josko nekin yllättäisi ja asiat kerrankin sujuisivat sielläkin? sitä tosin epäilen vahvasti.

iltaopetuksetkin alkoivat. seuraavat 10 viikkoa ollaan sitten pari iltaa viikossa über-pedagogi, ahdistutaan ajatuksesta mennä illaksi töihin ja ollaan huikean hyällä tuulella illan päätteeksi.
noiden ryhmien opettaminen on aivan mielettömän mukavaa ja palkitsevaa, mutta vaan ajatus illalla työskentelystä ei vaan nappase.
jos se tästä?
ehkä?
no enää 19 työiltaa jäljellä.