ylläriä ahistaa.
yllätysyllätys.

olis ikävä miestä ja ei oikein ennätä näkemään.
tämä nyt on normaalia, kun tietää, et mies ei pahemmin voi vaikuttaa omiin työaikoihinsa.
mut entä sit, kun lähestulkoon koko paikallinen lähipiiri on jotenkin upoksissa töihinsä?
tai ehkä asiaa kuvaa paremmin se, et kavereiden näkeminen kahta isommalla porukalla ei onnistu ilman, et ystäväiset jauhaa töistä? joka toinen lause sisältää muistutuksia keskeneräisistä työasioista, huikeista tulevaisuuden visioista ja yhteistyökuvioista. jauhamista ihmisistä, joista esimerkiksi tytöllä ei ole mitään käsitystä. niin joo, ja ei toivoakaan, ettei työt seurais kotiin.
tietysti tämän ymmärtää joissakin tapauksissa ja välillähän on pakko tehdä töitä myös utopisiin aikoihin.

eikä tämä nyt todellakaan johdu siitä, et tympii ravata useiden työpaikkojen välillä, joissa tunteja ei silti tule riittävästi. tämä kun sattui vituttamaan minua jo viime vuonna.
kyllä.
jo silloin, kun olin itse vielä täysin töissä.
minä en jaksa jauhaa tai kuunnella jauhamista tieteestä.
en ainakaan vapaa-ajalla ja palkattomana.
minusta mikään ei pilaa isolla kaveriporukalla illan viettoa paremmin kuin innostuneet työ-keskustelut.

ei vaan jaksa ja enkä aio jatkossakaan niitä jaksaa.
eli ihan vaan jos on hirveä palo puhua pelkästään tiedettä, niin varottakaa etukäteen, jotta osaan pysyä kaukana.

neiti on sitruuna.