mie jo hetken luulin, et suhteellisen paska viikko vois vähän parantua.
erehdyin.

kaikessa pahassa olossani en pystynyt nukkumaan. valvoin vielä viideltä, joten aamu-uinnin väliin jääminen oli selvä.
opettaminen aamulla silmät turvoksissa ei ole kivaa.
pohjalla.

mie en halua tuntea enää yhtään mitään.
kaikki sympatiaan tai toisen paskamaisuuteen viittaava saa pahanolon vellomaan, joten ei semmoista tänne, kiitos.
haluan vaan selvitä tästä päivästä ilman että alan parkumaan keksken opetuksen.

ratkiriemukas elämä.