the äijä on tullut kotiin.
pieniä kommunikaatio-ongelmia on, kun the äijä ei halua ihan suoraan liittyä verkkoon, mut ei paljoa muutakaan the äijältä voi odottaa.
ei asioita voi tehdä helposti.
täällä käydään siis tahtojen taistelua.
mut on se vaan komia ja ihana.
raks.

sit olis jännä juttu. tämä sai tänään kirjeitse reseptin kotiin ja kehoituksen, et käytä tämä ja tule puolen vuoden päästä kokeisiin.
voi vittu.
ei miulle saa lähettää tommoisia ilman täydellisiä selvityksiä!
vittuvittu.
miks muka miussa on joku vika, vaikka ei siltä tunnu? en jaksais tätä paskaa yhtään.
taas paniikkia, ahdistusta ja laukkaava mielikuvitus.

toinen aika jännä juttu on se, et tyttö ei ole vaihteeksi nukkunut.
ahdistaa eilen kassasta tulleet lisä kyselyt sekä edellisvuoden että tän alkuvuoden töistä. eli taas siirtyy vuoden ensimmäisten päivärahojen saanti eteenpäin. kaikesta tältä olis vältytty, jos en olisi edes yrittänyt työllistyä ja makoillut vaan kotona.
vittuako minä sille voin, et olen "ylikoulutettu" kaupankassalle ja oman alan työt, joita haluan tehdä, on täällä pätkiä ja niitä on pakko tehdä monessa paikassa yhtäaikaa.
onko se vittu minun vikua, jos olen ollut välillä muutaman kuukauden 70% päätyössä ja loput 30% kasaantui erilaisista pätkistä muihin työpaikkoihin.
ja miten vitussa voi selittää entisen työpaikan (iso organisaatio) henkilöstö-sedälle, et sen pitäis täyttää tämmöinen lappu, jossa pitäis olla normaali viikkotunti-määrä sellaisista tehtävistä, joita tämä on tehnyt osa-aikaisena, tuntityöläisenä? ja voin kertoa, et se setä oli ja on edelleen hätää kärsimässä.

olo on kuin joku potkis ja kovasti.

että näin.
onneks on the äijä ja ehkä tänään me päästäis vielä verkkoon.