velinen kävi, halasi ja helpotti ihan vaan olemisellaan siskon oloa.
katseltiin pari elokuvaa ja voin kertoa, että little miss sunshine on oikeasti äärettömän hyvä elokuva. todellinen helmi pitkästä aikaa.
elokuvien ohessa kokkailtiin, ulkoiltiin minigolfin merkeissä, suunniteltiin ensi kevään ameriiiikan valloitusta ja pelattiin lautapelejä.

voi että tytöllä olikin ikävä hyvää lautapeli-seuraa!
pelaaminen ei nimittäin ole kivaa kenen tahansa kanssa ja pelaamiseen pitää osata suhtautua.
ei sellaisten kanssa ole kiva pelata, jotka ei oikeasti halua pelata.
ei vinkumista jaksa kuunnella.

mut kaikenkaikkiaan hyvä viikonloppu.
sain natkuilla ihan rauhassa ja veli otti sen oikein.
ei polttanut päreitä vaikka ohjeistin koko ajan.
ei ärsyyntynyt jos nauroin sen peilailulle ja oli muutenkin ihana.
ja ei ahdistunut vaikka torppasin isosiskon oikeudella täysin sen radiokanava valinnan.
hei en mie oikeasti pysty kuuntelemaan enrgyä.
kuunneltiin sit vanhaa madonnaa ja lattari-rytmejä.

mut silti: miul on ikävä.