mie en oikeasti tiedä miten olla.
kotonakotona oli loppujen lopuks ihan kivaa ja siellä olo ehkä pelassti miut isolta kurjuudelta.
oli vaan muuta ajateltavaa ja ihania vanhoja ystäviä nähtävänä.
enkä miettinyt lomailevaa miestä.
ainakaan liikaa.
iso kiitos siis nuoriherra A:n äidille (taas vaihteeksi) ja saunaterapialle (ylläri).

äiti oli kanssa aivan ihana, ajatteli tuoda tyttärensä maanantaina autolla ja korjasi tämän punaisen ompelukoneen. eli mukava automatka kruunasi poikkeuksellisen hyvin menneen viikonlopun ja miun äiti on ihana.

se viikonlopusta, tällä viikolla puolestaan:
eilisen nukuin krapulaani.
tänään ompelin kesäpaidan.
kolmea levyä en voi kuunnella, kun alkaa jostain käsittämättömästä syystä itkettää.
odotan kovasti lauantaita ja laatua kookoksen kera.
rakennan palapeliä.
luen kymmenen pientä neekeripoikaa loppuun.

ja ens maanantaina isompi pikkuveli N tulee. pelastamaan siskon. piristämään ja antamaan ihan muuta ajateltavaa.

miul on ikävä ja on ihan helvetin epävarma olo.
missä välissä mie muutuin tämmöiseksi?