hemppisviestien vyöryä. kommunikointia kesken työpäivän.
hyvän yön toivotuksia.
niinniin hemppistä.
ja tyttö tykkää.
isosti.
tämänkin päivän olen vaan hangonkekseillyt ja ollut yhtä paistetta.
(ai mitkä mielialojen vaihtelut??)

onneks meillä on täällä sermit työpisteiden välissä. voisin alkaa ällöttämään itseänikin.
mut HEMPPISTÄ!

joo, lopetan jo.

kilpikonnuus teiki illalla jotain ihan ihmeellistä.
ensin se sisusti. heitteli kaikkea mikä vaan irtos.
sitten se uhitteli lasista heijastuvalle kuvajaiselleen.
lopuksi se yritti tosissaan porautua pohjan läpi ja piti sitä tehdessään aivan järjetöntä mekkalaa. ja lopulta se jumahti ihan yhtäkkiä pohjaan.
tuijotin sitä hetken ja olin aivan varma, et se kuoli.
ihmetyksestä toettuani säntäsin akvaariolle ja nostin kaverin pinnalle, korkin päälle.
kaveri pinkas maailmanennätys-vauhtia takas veteen ja pohjaan.
samaan paikkaan ja pysyi siellä lähes 30 min.
liikkumattomana.
aamulla kaikki oli taas ok.
tosin sen mega-sisustuksen ja porautumis-session takia vesi näyttää aivan kauhialta ja se on pakko vaihtaa kokonaan.

tytön elämässä olevat y-kromosomit ei oo helppoja.
eli en tajua. taaskaan.
miten voi noin pian yks pieni iso egoinen mönkijä pistää koko elinympäristönsä tuohon kuntoon?
ihme vimpula.
jos se tekee saman sit kun olen taas puhdistanut koko akvaarion, niin voin luvata, et vilauttelen kansainvälistä käsimerkkiä.
ja huutelen painokelvottomuuksia.

tosin tuota huutelua mie teen ihan muutenkin.
välillä jopa vähän liikaa.
ja äärettömän harvoin konnalle.

mut sen voin kertoa, et kottareiden ukko perkele toimis aivan täysin konna perkeleenä.