viikonloppua pukkais.
ei mitään suuria suunnitelmia.
pelkkää olemista.
kesä, jolloin piti vaan olla töiden ohella, on muuttumassa elokuuksi ilman yhtään täysin tyhjää viikonloppua. jaksaminen hieman jännittää.
monta ihanaa ihmistä (j-d, serkku N, kummitäti miesystävineen, serkku A, isä, äitipuoli, mahd. veli N, ystävä H, nuoriherra A, kummityttö A perheineen, veli S, sisarpuolet perheineen, äiti, isäpuoli ja oikeasti koko äidin puoleinen suku!) nähtävänä ja kaks viikonloppua poissa kaupungista.
ja sitten kun on tämä kookoksen lähtölaskenta (kuinka monta päivää jättiahistukseen jäljellä? -countdown).
ei oikein pysty vaan käsittelemään kaikkea.
loppukuusta hyperventiloidaan ja kärvistellään ylisosiaalisuus-angstia.
ja ihmetellään, ku tuo neiti ystävä on ihan toisella mantereella.

eilen tajusin taas asioita. mie tajusin miten pienistä asioista voinkaan tulla iloiseksi.
viikko sitten saadut kukat saa miut hymyilemään joka päivä.
kilpikonna jääkaapinovessa muistuttaa mursuttamisen perusopinnoista ja typystä.
mies saa miut hyvälle tuulelle aina kun nähdään. se jotenkin vaan haihduttaa paskanolon pois.
skype. silllä saa yhteyden myös sinne toiselle mantereelle.

ai juu.. aamulla hedelmällinen e-rupattelu sister.maryn kanssa. taisin oikeasti keksiä, mihin suuntaan pyrin kun tämä sijaisuus keväällä päättyy. eikä se palkan pieni aleneminen haittaa. hommassa olis aika paljon muita plussia. sister.mary on miun ensineuvo ("kuule mikähän mul on ku on tämmöset oireet?") ja infotiski ("mitä mie teen? miten? kuka? mitä muka? häh?").