ei oikein irtoa.

olin viikonloppuna yltiösosiaalinen. en kilahtanut, vaikka miun pienessä kodissa oli hetkittäin monta ihmistä, jotka tekevät monia asioita niin erilailla kuin minä, neito tapoihini kangistunut. serkku N viihdytti ja vei ajatukseni paikoitellen sujuvasti poisahdistuksesta.
käytiin uimassa, pelattiin lautapelejä, luuhusteltiin kaupoissa. iltaisin kuunneltiin kalajuttuja, kun kala-kisailijat saapuivat yöpymään.

viikonlopun isoin asia oli kuitenkin neito kookos. nyt on tyttö poistunut mantereelta ja minulla on jo nyt ihan himmeä ahdistus. jo pelkkä ajatus siitä, et ei nähdä PIIIIITKÄÄÄÄN aikaan.
siis toki aina voi kirjoitella, skypettää jne, mutta ku..
ei vaan ole sama.
ei ole punkun juonti samaa eri seurassa.
nih.

lähden jatkamaan ankeilua kotiin.
ehkä viikonlopun univelkojen teilaaminen vähän auttais.