hirveästi urputettavaa, mutta sitten on sitä hyvääkin asiaa ihan hurjasti.
onko tämä nyt sitä tasapainoa?
kokeillaan.

+pikkuveljen juhlat (hyvät kinkerit, kivaa oli, sukua nähty, herkkuruokia ja kuohuviiniä)
+laatuaikaa kotona, 3/5 kummilapsesta tavattu reilussa vuorokaudessa. superkummi.
+supersöpöjä hemppisviestejä paljon. ja mie vaan tykkään.
+ystävä HK ja pikkuneito E. ihanat vieraat, eikä ahistanut yhtään.
+iltatöiden ryhmä on aivan hurjan mukava ja rento, aika kuluu siivillä.
-töihin (erityisesti ilta) lähteminen on ihan tervaatahmaavaikeaa.
-asunto on  kuin siperia. sairaan kylmä ja lämpöjä ei kuulema saada päälle kuin vasta loppuviikosta. prkl. ihme torspohuoltosedät, ku ei voi ilmoitella ja toimia aiemmin. "osta lämpöpuhallin!" ai millä vitun rahalla??? ja ens viikolla taitaa vaihtua ikkunat.
-normityöt. 2 päivää lomalla ja tuntuu, ettei mitään olis tapahtunut. järjetön nippu tehtäviä töitä edessä. vittu. hieman isosti tympii.
-kuumeinen olo. mut sama kait se on olla töissä, ku töitä on ihan vitusti ja kotona on niin kylmä, ettei siellä ainakaan parane.

joo.. ei kyllä kaikesta huolimatta kallistuu positiivisen puolelle.
outoa tämmöinen. :)