olen ollut pedagogi.
olen jakanut tietämystäni ja ollut suuri tietäjä.
ohjannut ja kiitänyt ympäri maita ja mantuja.
ensimmäistä kertaa aikoihin ei vituta olla
töissä.
siis just nyt.
veikkaan, et aamulla on toinen tilanne.

muuten vieno alavire ja ankeus senkun jatkuu.
byebye beautiful senkun soi luuppina.
tekis mieli karjua marcon tahdissa, mutta vois jokunen setä ja täti häiriintyä.
keskityn karjumaan päänsisässä.

mistä muuten johtuu, et jos syö päivällä lounasta, iltapäivästä on jo tolkuton nälkä ja jos lounas jää välistä tai muuttuu sämpylän vetämiseksi vauhdissa, nälkä pysyy pitempään poissa?
kävin siis syömässä päivällä ihan lämmintäruokaa ja nyt on jo ihan tolkuton nälkä.
outoa.

mutta tyttö poistuis töistä, katsois kotona mcleodin tyttäret ja menis harrastamaan.
ja uskois vakaasti, ettei tätä kurjailua jatkuis loputtomasti.