kun en oikein tiedä miten päin olis.
on niin älyttömän vaikea istua aloillaan ja yrittää keskittyä töihin, joita muuten riittäis.
en saa kasattua ajatuksia huomisaamuna vaanivaan työjuttuun, johon pitäisi oikeasti valmistautua isosti.
päässä pyörii ihan ihmeellisiä asioita, mahdollisia juttuja.
toisaalta haluais virnistellä ja puhua pehmosia, mutta toisaalta taas ei halua puhua mitään. ei ennen kuin näkee muuttuuko puheet ihan oikeasti käytäntöön.

solmuttaa isosti.

voisiko joku tulla minun puolesta huomenna töihin???
eikö mitenkään??

kiemurruttaa.