väsyttää.
kiireitä töissä.
pitää olla sosiaalinen.
lisää kiireitä töissä.
tuskaa ja ahdistusta.
ihan sitä samaa narinaa, kuin aina aiemminkin.

viikonlopun levot jäi vähille, sillä olin poikkeuksellisesti yökyläilemässä (siis minähän en pahemmin moista harrasta, sillä omassa sängyssä on aina parasta herätä). pääsin hyvässä seurassa ulkosaunailemaan ja rupattelemaan. vaikka yöllä sainkin nukuttua ihan kiitettävästi, olin vaan ihan kauhian väsynyt. ei paljoa havaintoa lauantaista siis.
sunnuntai jatkui ihan yhtä väsynä, eikä ulkoilu edes auttanut.
eilen tuli sitten serkkutyttö kaupunkiin kouluttautumaan ja yöpyi luonani.

tähän kun vielä lisätään iltatyöt, pimeys ja normityöangstiankeroinen, voi vaan arvata miten vähän mikään nappaa.

tarviin ihan selkeästi pakoa kaikesta vähänkään sosiaalisesta toiminnasta.
tai no, voisin mie hempeillä.
mut en sit paljoa muuta.
huoh.