eilinen työympäristöperäinen vitutukseni moukaroima olotilani sai kotiuduttuani uuden iskun, kun sain puhelimitse hieman huonoja uutisia minulle hyvin rakkaasta ihmisestä. tilanne vaatii aikaa, mutta en kuulema saisi panikoida ja murehtia.
vähän hankalaa.
eli mieliala kuukausia odotettun konsertin alun lähestyessä ei ollut mitenkään järin korkealla.

mutta onneksi "hyvä musiikki, parempi mieli" ja "hyvä seura, muuta ajateltavaa" sanonnat pitivät paikkansa. oli alvar aallon moderneja klassikoita, ketjuja(perse) ja kaikkea muuta.

keikka oli todella hyvä. bändi oli oikeasti bändi, eikä bändi ja solisti.
marco itketti the islanderilla (joo, oon herkkis.) ja anetten suomenkielen opinnot huvitti: kiva, kivempi, kives?
ja voin kertoa, että yhtään ei kaduta ne lippuun pistämäni euroset. oli meinaan täysin hintansa väärti. nih.

illalla myös tajusin, et miut ja marco on luodut toisillemme. mut sit kun on jouni.
ja sitten kysymys isselle: mikä noissa karvaturjakkeissa viehättää?
vetäydyn omaan itseeni ja alan pohtimaan tätä suurta mysteeriä.
kuuntelen ehkä samalla vähän islanderia ja himppusen kottareita.
elämä on niin vaikeaa.