päivät taas menee jonnekin.
mie oon väsy tai ainakin olen väsy olemaan iltaisin koneella. tämä on ehkä tervettä? tai sitten ei.
torstaina tosiaan olin rohkea ja kävin moikkaamassa sisäistä manaattiani. verkkokalvotkin säilyivät, sillä miestä_ilman_rajoja ei näkynyt.
perjantai meni täydessä koomassa oman sohvan pohjalla, enkä lauantainakaan pystynyt kovinkaan suuriin suorituksiin. tai no.. kyllähän minä ihan imuroin ja kävin ulkoilemassa ennen saunaa, mutta sitten ei vaan yhtään mitään.

on vaan jotenkin ihan pihalla ja höntti.
päässä liikaa ajatuksia ja ikävä.
ikävä kookosta ja juttuja.
ikävä miestä, joka tekee taas töitä ja on vapaa-aikanaa enemmän zombie kuin minä.
ikävä hiusten silittelyä.
ikävä sitä oloa, ettei aina kuvittele pahinta ja pelkää kaikkea.

sunnuntaina sain kuitenkin jostain ihmeestä lisää voimia ja suuntasin iltapäivästä kummityttö R:n ja hänen äitinsä kanssa testaamaan niitä miun kaunokkeja!
ja tadaa: olin ihan niin paska kuin muistinkin!
kivaa oli, vaikka jalkapohjiin sattui aivan tolkuttomasti. tosin se ei liene ylläri, kun näin reilun 10 vuoden jälkeen kokeilee lajia ensimmäistä kertaa. mut ehkä ens kerralla pystyy horjumaan jo vähän pidempään.. no ainakin kummitytöllä oli hauskaa ja miun kallo on edelleen ehjä. :D

ja pikkuveli S kehitteli jo suuret visiot, kuinka siskosta tulee Kiira Korpi Kiira Korven paikalle..
oon mie vaan semmonen jääprinsessa.
ihan rakkauvella meillä vinoillaan.