olo alkaa olla pikkuhiljaa normalisoitumassa.
elättelen toivoa, et tällä viikolla pääsisin vesijuoksemaan hyvässä seurassa ja ehkä jopa sunnuntaina laskemaan altaan pohjalla olevia kaakeleita.
se olisi vallan mukavaa.
mut ens viikolla viimestään.

ihanat neitoset saapuvat viikonlopuksi.. mukavuutta ja olemista.
mölliä ja lautapelejä.
hyvyyttä.

työpaikalla napottaminen on ollut viimeaikoina aika raskasta. jotenkin tuntuu painostavalta kun joku tarkkailee kaikkea tekemisiäni ja on liian "lähellä".
siis minulla ei todellakaan ole ongelmaa olla ihmisen lähellä (hei siis mie, miss halipula),  en vaan pidä siitä, et ei-niin-läheiset-ihmiset liimautuvat iholle.
ja jos tätä tapahtuu, huomaan pingottuvani viulunkieleksi ja napsahtelen. ja tietysti napdahtelusta tulee pahaolo itselle.
yritä siinä nyt sitten olla.
hankalaa.

mut jos nyt kuitenkin lähtis pienen mutkan kautta kotiin ja harrastamaan.
jos oikein ois reipas, ni voisin vaikka selvittää pöydällä sijaitsevan paperivuoren ennen viirun saapumista..
kenties. :)