kuukauden kuluttua istun koneessa atlantin yläpuolella.
kuukauden ja yhden päivän kuluttua olen nähnyt kookoksen.
moista on kovin hankala tajuta, kun katsoo ulos ja näkee tuiskuavan lumen.
mutta.. totta se on. :)

veli N tulee tänään siskon luo ja varaillaan hotelleja san diegosta, san franciscosta ja chicagosta.
tehdään muitakin juttuja.

rantapäivä meksikossa ja valaiden ja delfiinien bongaus tyynelllämerellä vie ajatukset jatkuvasti pois töistä.
todellisuuspakoa toimistossa.
pitäis muuten hakea se passi poliisilaitokselta.
pitäis miettiä mukaan otettavia vaatteita.
pitäis soittaa luottokuntaan ja vinkua lisää pelivaraa.
pitäis hakea dollareita.

ai ja sitten ihan jotain muuta:
se päivä oli sitten 29.7.2005.
just se päivä, jolloin toimin täysin tapojeni vastaisesti.
se oli se päivä, kun kookos saapui pitkältä työmatkalta, eikä jaksanut lähteä humppaamaan.
mut mie jaksoin.
ja aamulla olikin sitten raportoitavaa.
reipas tyttö.