perjantaina mie siivosin. keräsin pölyjä ja moppasin. taustalla soi mitä mainioin zen cafén keikkataltiointi viime kesän provinssista.
sitten mie kävin käsiksi tympeään tiskivuoreen. taustalle vaihtui apulannan keikkataltiointi viimekesän provinssista. ja taas huusin ja hypin kesken tiskauksen.
kun koti oli käsitelty tein taikoja ja hoidin tyttöä. oli naamioita, kynsien lakkausta ja kaikkea muuta tosi tyttöä. sitten olikin hyvä katsoa jääkiekkoa.
voi vaan päätellä, ettei ollut illan päätteeksi mikään voittaja-fiilis.

lauantaina jatkoin urotekoja. seikkailin pyörällä ympäri kaupunkia ja sen reunuksia. löysin suihkuletkun (jonka myös myöhemmin asensin ihan ilman mitään y-kromosomien apua), löysin uuden uimapuvun (voi kuolo, että olikin vaikeaa ja kun se lopulta loytyi, ni maksoi aivan tolkuttomasti), hain lisää uusia ja vanhoja allergialääkkeitä, kuulin levykaupan kutsun (taas), saunoin, muuntauduin ihanaksijatytöksi (kuunnellen uusia levyjä KOVAA) ja suunnistin lopulta tupareihin. mies jopa ehdotti, että jos hän jaksaa siirtyä kaupungille, hän voisi tulla hakemaan minut niistä tupareista, kun en ollut alkujaankaan kovin innostunut kekkeröitsemään. tähän asti kaikki oli kaunista ja valtakunnassa oli asiat mallillaan.

kipsuttelin siis ihanassa ilmassa tyttökengilläni tupareihin. oli varsin mukavaa ja normista poiketen paikalla oli myös muutama aivan uusi naama. mukavia oikein olivat. siideriä ja kuohujuomaa ja ei edes ahdistanut. kunnes ovesta astui henkilö (kutsukaamme häntä kottaraiseksi), jota en oikein jaksa yhtään. no hengitin syvään ja tervehdin. pelasin asiallista ja kaikki menikin suhteellisen hyvin.
kellon lähestyessä pronssi-peliä, päätin lähteä kotiin. kävin kertomassa asiasta illan isännälle ja koska selitykseksi ei kelvannut se, että menen kotiin katsomaan peliä, niin mainitsin että olis mies-juttuja.
selvä, harmi kun et jää pidemmäksi aikaa jne.. kaikki vaikutti hyvältä.
olen jo asunnon ulko-ovella, kun tämä kottarainen liimautuu iholle.
hän oli kuullut ilmeisesti taustalta, kun puhuin illan isännälle ja alkaa vinkumaan miksi lähden.
sanoin, että on menoa ja toivotin hauskat illat.
avaan oven ja astun rappukäytävään ja sitten alkaa tämä:

"siis miks et pyydä sitä miestä tänne?"
- eiköhän ole minun oma asiani, kenen kanssa ja missä haluan aikani viettää?
"kauanko te olette seurustellut? eikö olisi jo aika esitellä?"
- me tapaillaan ja senkään ei luulisi kuuluvan sinulle.
"siis ei mekään (kottarainen ja poikaystävänsä) olla nähty pariin kuukauteen ja tultiin silti tänne!"
- no se lienee ihan teidän oma valintanne.
"ai miks haluatte olla kahdestaan?"
- no se lienee on meidän oma asia.
"no otat sen miehen ainakin ******n (mökkireissu, jonne EHKÄ olisin menossa) mukaan! pitää sinun esitellä se meille!"
- ai miks vitussa?

ja ämmä ei tajua lopettaa vaikka kerron, et minä EN hirveästi arvosta hänen toimintaansa.
ja jatkaa vaikka kävelen jo portaita alas.

ja siis se kottarainen EI ole minun ystävä.
enkä tasan ole hänelle omista asioistani puhunnut.
voin kertoa, että on ollut siitä lähtien kohtalaisen iso elin otsassa.

menin kotiin ja katsoin loistavan pelin.
yksin, sillä mies laittoi viestiä, et ei hän minnekään kyennyt, hyytyilee kotona.
hyvä niin, en olisi todellakaan halunnut, että mies joutuisi tuommoisen kottaraisen väijytykseen.
en ole vielä keksinyt tapaa, miten kerron miehelle näistä "pienistä" ahdsituksen aiheuttajista tuttavapiirissä.
eiköhän sekin selvinne.

eilisen makasin sitten lahnana sohvalla. johtui varmaan paskasta säästä, ultimaalisesta kottarais-vitutuksesta ja allergialääkkeistä. en vaan jaksanut mitään.
katsoin neiti marpleja ja varsin miellyttävän mm-finaalin.
tein maailman parhaita lihapullia-tomaattikastikkeessa ja juustoteeleipiä. iltapalaksi vielä rahkaa mustillaviinimarjoilla.

nyt sitten yritän.
olla ja tehdä töitä.
kuuntelussa mr. bungle (kiitos neito sm3tanan siippoineen).. ei paha olleskaan.
setä pattonin äänellä on vitutusta lieventävä vaikutus.
mut siis elämä mikä ÄMMÄ!