no jo on taas joku torspo kaivautunut kolostaan ja asettunut kanssani samaan taloon asumaan.
illalla havahduin puoli kymmeneltä sohvalta siihen, että sisäelimet tärisee. no JOO! joku pahvi testaili vähän bassoja. jymeäkumina ja munuaisten tärinä ei just sillä hetkellä napannut. siis oikeasti, mistä näitä pellossa kasvaneita urpoja oikein sikiää???
ei riitä tytön ymmärrys.

mut siis tosiaan, eilen oli aamupäiväkahveja järjettömän kauniissa ympäristössä ja ihan pienen kävelymatkan päässä omasta kodista. puitteiden ollessa noin upeat, en saanut edes hengenahdistusta, kun eteeni tuotiin pieni sievä ruusuinen posliinikuppi. kultauksilla.
rouva H tosiaan tietää miun "suuren" rakkauden säälikuppeihin ja kukerruksiin.. :)
ei ollut olossa oikeasti valittamista.

hyvän "lepuuta vammakättä" -päivän jälkeen olikin sitten vuorossa herääminen aamulla 6.02. naapurissa kuunneltiin radioita. sinäänsä herääminen ei haitannut, sillä 10 minuttia myöhemmin olis piipittänyt puhelin ja unimaailmakin oli vaihteeksi todella tympeä (kuulin unessa krapulakeijulta, että olen joutumassa käräjille siitä etten pidä/kestä yhtään siitä kottaraisesta. *duh*). nokkelana ylös ja uimaan. polskin kilometrin, saunoin ja kyllä, näin hengittäjä-mummon.

töihin tullessa hieroin vähän silmiä, epäilin näkökykyäni ja lähetin tarkistusviestin.
olin nähnyt oikein.
mies oli sitten töissä ihan täs vieressä!
leikin sitten vähän huonoa vakoojaa ja kurkin sitten typerästi virnistellen ensimmäisen tunnin ikkunasta.
en mie ollutkaan ihan sokea.
mut helposti menee pää sekaisin toimistotytöltä.
pelottavan helposti.