illalla meinasi karata vähän sisäinen anxiety girl lapasesta ja olin ihan vakuuttunut, että mies ei tykkää eikä halua viettää miun kanssa aikaa. siinä sitten märehdin ja pyörin ensin sohvalla, sitten sängyssä ja olin tosi kurja. ihan vaan siks, että ei olla nähty ja kun miulle ei eilen vastattu. vaikka enhän mie ees viestissä kysynyt mitään. vittu joo mikä idiootti sitä aina osaakaan olla.

ja aamulla töihin tullessa puhelimessa odotti hempulaviesti.

suhteellisen iloinen olen siitä, etten eilen kurjuuksissani ollut marttyyri ja kipannut kaikkea päänsisäistä paskaa miehen suuntaan, niin tuo aamun hempula ei voinut olla mitään "nainen pahana, lepytellään sitä ja maailma on taas parempi"-osaston viesti. jotain hyvää sentään eilisessä tyhmyydessä.

yllättäen löytyi hurja tehokkuus ja vauhti työntekoon. tein paljon ja ripeästi. ja nyt sen huomaa. sattuu käteen saatanasti. lähden siis kohta näyttämään tätä viisaammille. kerron, et olen jo 3 päivää vetänyt niitä edellisellä kerralla bonuksena saamiani lodineja ja tuki on ollut sunnuntaista lähtien. ehkä nämä viisaat sit kertoo, et lepuuta tyttö kättä. tai sit mie tuun takas tänne.

ai juu.. mainitsin aiemmin siitä kuinka asiat töissä ei ihan hoitunut niinkuin oli tarkoitus ja oli oleelliset tiedostot hukassa, henkilön henk.koht. levytilassa. no tietosuojasyistä otamma sitten yhteyttä henkilöön, että saisiko tiedoston ottaa sieltä. tai siis olisi otettu, mutta yllättäen henkilön sopimusta tehtäessä antama puhelinnumero ei olekaan hänellä enää käytössä! eniro ja kaikki muut vastaavat kertovat kyseisen numeron olevan juuri tämän samaisen henkilön, mutta luuriin vastaava henkilö väittää kiven kovaa, että ei ole semmoista henkilöä tässä numerossa. voin sanoa, että vituttaa.
teen siis tässä kesäkuussa vähän bonushommia.
p-r-k-l.

onnea ja menestystä henkilölle.
veikkaan, että tulevaisuutesi ei ole järin valoisa.