ultimaalinen tarve omalle ajalle.
ainut, jolle haluan edes hieman jakaa aikaa on mies, jonka näkeminen on taas niin vaikeaa ja hankalaa.
typerät työt ja kaikki muut menot, nimittäin.
alan kohta muistuttamaan sitruunaa.
ja sit ei ole kenelläkään kivaa, voin kertoa.
ens viikonlopuksi suunnitteilla ollut meno jää minulta välistä, on vain niin iso tarve omalle ajalle. enkä vaan edelleenkään kestä tyhmyyttä. enkä halua viettää vapaa-aikaani tyhmyyden seurassa, vaikka muu tarjolla oleva seura paikassa äks olisikin mukavaa. tyhmyys tappaa kaiken kivan.
vietän siis laatuaikaa maailman parhaassa seurassa: mie, sohva ja just ne asiat mikä itseä sattuu huvittamaan.

töissä minua ei enää vakoilla. tosin vakoojan jäljiltä on yksi iso tiedosto kateissa ja sen saaminen toimenpiteitä. vituttaa. siis kun ei voi millään onnistua asiat kerralla ja vaikka kuinka pyytää et "tarkistithan, et se UUSIN versio on verkkolevyllä?" niin siellä pänöttää yli kuukauden vanha tiedosto. ja kun sitä ois tarvinnut. eli siis vituttaa.
muuten töissä on ollut hyvä päivä. saan olla työhuoneen master and commander ainakin tän viikkoa. voi nrokittaa just niin kovaa kuin haluan. hevirumpuloida ja juttuja. jännä muuten miten kesäkuun alku vaikuttaa: ihmiset aktivoituu ja yllättäen olen saanut olla koko päivän tekemässä juttuja. viikolle on lisää samaa luvassa. kiirettä meinaa pukata.  toivottavsti käsi kestää. vammaranne taas temppuilee. tympeä toimistorotta-vamma.
ehkä tää tästä. tai sit ei. en tiiä.

santerin koti odottaa kotona pesijäänsä. suorastaan nerokas ajatus tällä ranteella. mut pakko, kotona on nimittäin kesäkuun kunniaksi turhan lämmintä ja se ei ole mikään maailman paras yhdistelmä pesua odottavan akvaarion kanssa. ja siis pitäähän santerin saada kesäkuuksi puhdas koti.

ai juu.. liibalaaba löytyi! viiru silmäili pyynnöstäni hyllyäni ja sieltähän se pongahti! olin vain tullut(?) itse umpisokeaksi. kiitos tyttö. :)