no kävi siis niin, että se viimeksi hankittu volbeat näytti niin yksinäiseltä, joten sille oli saatava kaveri.
kävimpä siis reippaana tyttönä ennen juhannusta tilailemassa (joku nölli oli ostanut edellisenä päivänä viimeisen) siitä ihanaisesta levykaupasta the strength / the sound / the songs -levyn.
perjantaina sain sitten kaupan ihanilta pojilta sähköpostia ja lauantaina suuntasin levyä noutamaan.

kuvittelin olevani tosi fiksu ja älykäs kun pyysin sister.maryn mukaan minua vahtimaan. etten vaan sorru seireenimäisten levyjen "tyttö vie minut kotiin"-karjuntaan. sister.mary suostui.
olin oikein tyytyväinen ja ylpeä itsestäni, kunnes tajusin, että tilattu volbeat on sen verran edukas, etten saisi leimaa asiakaskorttiin.
PANIIKKI.
soitto sister.marylle ja taivuttelu (loistavin perusteluin), että saisin ostaa lisäksi jonkun toisen levyn, jos se maksaa alle 11€ ja saisin näin ollen edes yhden leiman ihanaiseen korttiini.
sain luvan ja kotvaa myöhemmin olin matkalla levykauppaan, jossa oli tarkoitus treffata The LevynOstoVahti. onnistuin kuitenkin saapumaan paikalle ensin ja aloin heti katselemaan potenttiaalista numeroitua rakasta. eikä kauaa tarvinnut pohtia, kun stam1nan raja löysi tiensä käsiini. ongelma oli vain se hinta.. ei ollut alle 11€, ei.
siinä sitä alkoi hitaat rattaat miettimään vaihtoehtoja:
"jos nyt olen nopea, kerkeän ehkä kassalle maksamaan nämä ja siirtymään pihalle. jos vielä revin hintalapun kansista irti, niin en edes narahda tästä The LOV:lle.. "
ja siinä samassa se neito seisoo vieressä.
en saanut stam1naa.
sain pikkupoikia sturm und drangin learning to rockin muodossa vanhemman volbeatin kaveriksi ja leiman.
sister.mary pääsi puolestaan mustallelistalle, kun rajoitti liiketoimintaa.

sanoin mie kyllä pojille, että ehkä tulen tässä palkkapäivän hujakoilla salaa silittelemään sitä stam1naa.

mutta kuinka tyhmä sitä ihminen onkaan, kun asettaa itselleen tuollaisia julmia rajoituksia ja pyytää jämäkkätahtoisen naisen vielä vartioimaan?!?

en ymmärrä tätä tyhmyyden määrää.