"olet sie vielä laiturilla ipodin kanssa?"
noin kuului eilinen viesti mieheltä.
ainut kontakti miun synttäreitten jälkeen.
en tiiä mikä on ja oikeastaan en tiiä yhtään mistään yhtään mitään.
tai no siis sen lisäksi, että minun on ihan tolkuttoman hyvä olla sen seurassa. mutta nämä väliajat, kun ei oikein kommunikoida (saati sitten nähdä), ovat ihan perseestä.
hetkittäin olo on normaali (?) ja toisinaan ihan hyvä. välillä sitten on kauhean yksinäistä ja kurjaa.
saatanallista halipulaa.
että tämmöistä.

tuosta sitten toisaalle.
testasin eilen vr:n busines-luokan, kun niillä oli kerran joku kesätarjous.
siellä ei ollut kiljuvia laumoja ja sai kahvia.
siinä oli se ero.
en usko, et tulee ainakaan normihinnoilla sitä enää testailtua.
junakin oli myöhässä. että se siitä "nopeasta" pendolinosta.
oli taas hetki, jolloin olisi ollut kiva omistaa auto.

elimistössä on ihan liikaa kahvia.
kuolen ehkä salille.

ai joo.
silkkaa upeuutta on se, että ihanat koirulaiset eivät aiheuttaneet allergista pärskintää.
oli lääkitys kohdillaan.
ja joo.
täysin perseestä ovat jokes-nimisen ketjun hampurilaisateriat.
podimme eri asteisia ruokamyrkytyksiä niiden ranskalaisista.
saa arvata, syönkö ikinä yhtään mitään kyseisestä ketjusta.