taas en tiedä mikä on, mut jostain ihmeellisestä syystä miusta on tuntunut viime aikoina tosi yksinäiseltä. siis oikeasti en käsitä tätä. tuntuu vain vähän turhan usein, että olen ihan ulkopuolella kaikesta. en sitten tiedä miks. on vaan jotenkin kurjaa.

kurjuuden hautaamiseksi, mie olen ollut vähän sporttivartti.
viimeksi lounastunnilla tutustuin ihmeellisiin täristimiin ja vehkeisiin (ja nyt en tarkoita mitään riettauksia senkin likaiset mielet!), joilla löytyi lihaksia joiden olemassaolosta miulla ei ollut pienintäkään havaintoa. sitten vanuin saunassa, tietty.

nyt jos vielä jokusen tunnin notkuis töissä, niin sitten vois siirtyä kotiin tiskaamaan ja illalla suunnata kohti saimaata.
kyl tämä tästä.
viiraa vaan.