kookos tulee tänään takas.
ihan ikävä kerkes jo tulla.

on niin paljon asioita ja juttuja, jotka olis pitäny heti infota, mut ei se ole sama jos lähettää tekstareita.

tekstarilla ei voi kertoa, jos
~ on paskaa ja ahistaa. (kokeilin. kirjotin "täällä on paskaa ja minnuu ahistaa", ei tullut yhtään parempi olo.) sillä jos sen voi kertoa toiselle ääneen, niin se auttaa. urputtaminen auttaa. aina.
~ näkee toisen valtavan upeen. (tää näki. ja sitä hymyilytti. tervehti ja kaikkee.) koska kuinka kerrot tekstarilla koko tilanteen? ei siihen riitä ees 5 ketjutettua tekstaria!
~ halluis juua toisen kans punkkua. (tai vois sannoo, mut ei voi tekstarilla sitä itse punkun juomista tehdä.) sillä punkkua juuaan yhessä, isoista laseista, yleensä kookoksen sohvalla ja jutellaan juttuja. niinku kaikkee. ja bingotaan.
~ haluaa et vaikka ei kerro totuutta, ni et toinen tajuaa asioiden oikean laidan. tekstarilla voi huijata. livenä voi yrittää vaikka kuinka paljon peittää totuutta ja silti toinen näkee, jos huijataan.
~ menee kattomaan vaikka koripalloa, niin mitä siellä tapahtuu. sillä ilman toista jotain puuttuu. kuka muu vois edes ymmärtää, et kahvit ostetaan heti areenalle mennessä? miulle korvapuusti ja toiselle kääris. ja toiset kahvit puoliajalla. ja että jos toinen laulaa karjalaisen mainosta, ni toinen hoilaa suomenmatkatoimistoa. ja joka kerta kirotaan, ku ne mainokset on NIIN huonoja.

mut tänään voi puhua ainakin puhelimessa.
hirmu loistavaa!
ja lauantaina harrastetaan.
*loistavuutta*