ihan uusia ulottuvuuksia.

mies tuli.
ei silloin ku eka sanoi tulevansa ja täällä yks kiristeli hampaita ja hermo natis.
sit täällä yhtä vitutti ihan hirveästi (no voiko muuta odottaa viime päivien no-hablo-mies-meillä-ei-kommunikoida-osaston jälkeen?? häh?) ja tää taas urputti.

kattelin ensimmäiset kolme jaksoa goldiksii ja naureskeli välillä issekseen ääneen (ja tässä vaiheessa neiti K voi sanoa siipalleen, et kyllä, miehet voi käydä joskus niin pahasti hermoon, et goldikset ruuls tö wööld), menin sänkyyn lukemaan vähän robertsia (ultimate-siirappi) ja nukahdin.

ja sit se puhelin piippaa.
ja pari viestiä ja vähän aikaa myöhemmin se mies olis tullu.
kävellen.
siis se olis kävellyt.
ja se jäi yöks.

siis juttuhan on niin, et tää ei pahemmin harrasta noita yövieraita. sillei juuri koskaan.
tai siis kylässä voi käydä (yöllä on ihan yhtä hyvä aika kyläillä ku päivällä) mut sit niinku kaikki menee aina omiin koteihinsa nukkumaan.
sister.maryä lainatakseni: "mies käy miesten töissä ja menee sitten omaan kotiinsa. separate apartments."
mut niinku ei nyt.
ja tää olis nukkunut tosi hyvin.
ja huolestuneille tiedoksi: annoin palautetta.

ihan uusia ulottuvuuksia siis.
olis hirmu virkeä.
taidan tässä aamiaista nauttiessani katsella vähän goldiksia..
..ja nyt minulla ei ole edes hyvää perustelua sille..

sophia näyttää muuten näissä ekoissa jaksoissa NIIIN paljon vanhemmalta ku myöhemmin.
se vaan nuorentuu.