miul on edelleen raastinrauta ja ääni ku parhaalla puhelintytöllä.
siis sillon ku ääntä lähtee.
ja illalla olis opetusta.
ja huomisiltana kans.
voi jee.
mie en ole ikuna ollut mistään töistä näin paljoa poissa sairauden takia. jotenkin tuntuu, et ei luonto anna periks jäädä taas saikulle. ihan tuntuis lusmulta. ja kokoajan takaraivossa tuntuu, et pomo kattoo pahallasilmällä.. tyyliin taas se on poissa.
on taas vamma-ajatuksia.
teen nyt ainakin kiireellisimmät hommat alta pois ja jos aamulla on yhtä hehkeä olo ja ääntä ei lähde, ni sit suorin lääkäriin.
tosin iltaopetukset on melkein vedettävä jos pää ei ole kainalossa.
en nimittäin keksi mis välissä voisin pitää korvaavan opetusillan.. huoh.

kummipoikalassa oli kivaa.
pelattiin. kävin pikkuserkkulassa. näin serkku A:ta. saunoin. jutskailtiin.
ja huomasin, et kummipojalla alkaa esiintyä murkkuilu-oireita. uuh.
en välillä ollut paras kummi vaan komentelin ihan.
tosin tykkää se miusta vielä.

eilen sain söpöily-viestejä. ei mitään yltiösiirappia, vaan hyviä viestejä.
monta.
pussailuttais pahasti.
mutta, tautinen nainen ei ole hehkeä ja vaikka kuinka haluaisin toisen yökylään, ni ei oikein voi pyytää. ei siinä miun yskimisessä kukaan pysty nukkumaan.
ei edes naapurihuoneen konna, joka protestina on heittänyt suodattimen taas pois paikoiltaaan ja arvata sopii, onko kaikki suodattimen möhnät nyt pitkin akvaariota?
arvatkaa pitäiskö se pestä?

ja mikä upeinta, näissä oloissa ei liene mitään asiaa stellan keikalle. olis keskiviikkona. olis lehtiä ilosaaressa.
huoh.