kas kun happirikkaassa syysilmassa ulkoilu auttoi. poskia kuumotti ja pahin paska valui pois päästä kun sai rupatella.
tein ison teon ja jätin puhelimen kotiin. eipähän tarvinnut kytätä, josko se piippais.
tultiin j-d:n kanssa sohvalle ja möllättiin sulassa hiljaisuudessa.
katseltiin hirviö-hääohjelmaa.
e!-entertainmenttia.
välillä kuuluu toiselta sohvanpuoliskolta: joo. ei tartte mennä ikinä naimisiin.
ja toiselta puolelta vastataan: keksisin kyllä tuollekin rahalle parempaa käyttöä.
neidot romanttiset.

ja kun j-d olt lähdössä harrastamaan, ni kappas.
piippiip.
kommunikointia monen viestin verran.
meinattiin jopa nähdä, mut joku juuttui vielä tunniks töihin.
kokeillaan ehkä tänään uudestaan.

tälle viikolle on ennustettu lunta.
pitää alkaa valmistautumaan siihen, et jos jo nyt on näin vaikeaa löytää molemmille sopivaa aikaa, niin seuraavat kuukaudet se on tuplasti vaikeampaa.

mie tykkään talvesta.
mut miks vitussa talven pitää häiritä miun elämää?
mie tekisin mielelläni töitä (tai siis rahantakia).
mut miks vitussa töiden pitää häiritä miun elämää?

niin.
kysynpähän vaan.