säikähdys-kuolema oli hyvin lähellä tänä aamuna.. olin illalla niin über väsynyt ja silti venkoilin puoleen yöhön hereillä. ja sen jälkeen olin kuin uppotukki. täysin tajuton.
kunnes aamulla alkoi hirveä tärinä ja rokki raikamaan.
säikäytti. 
pahasti.
nerokas kun olen, niin en sitten ollut laittanut puhelinta illalla laturiin..
ja kun arvon kapulani ei ole latauksessa, siinä on tärinä päällä.
vähemmästäkin asfalttiporaa muistuttavasta tärinästä säikähtäis.
isosti.

kaktusta tyrkkää.
mieleen ja kurkkuun.
olo on kuin olis tauti taas tyrkkimässä itseään.
en niin millään jaksais sairastaa taas.
ei kyllä jaksais kurjaillakaan.
eikä olla sosiaalinen.

haluais vaan olla.
haluasi vaan jotain ihan muuta.