maanantai ja minnuu hymyilyttää.
ihan vaan siks, et ei ole mitään pakollista ekstra-möhnää ja siks.
niin just siks.
minulle on kommunikoitu.
paljon, isosti, joka päivä.
kerrottu juttuja, joihin hemppikseen varsin tottumaton tyttö ei aina oikein osaa vastata.
mut mikä hienointa, ei ahista.
vaan hymyilyttää.
olis kevättä rinnoissa, molemmissa, täällä loskan, veden ja pimeyden keskellä.

tänään on muuten pitkästä aikaa elokuva-ilta. menen vanhan yläaste-aikaisen kaverin kanssa vähän kuluttamaan teatterin penkkejä. marie antoinette, vaikka en yhtään kirsten dunstista tykkääkään. se jotenkin saa miulta niskavillat pystyyn. mutta koska olen hyvin suvaitsevainen ja ymmärtäväinen, annan hänelle vielä yhden mahdollisuuden. kaksi tuntia aikaa vaikuttaa miut.
ja mukaan vielä muutama salmiakki-tikkari.
huippista.

juu ja poistin muuten väliaikaisesti "kymmenen uusinta" -laatikon.. se tuppas heittää virheilmoituksineen sivun ihan perseeksi, joten toistaiseksi mennään näin.