mie en tiiä milloin sitä oppii olemaan suunnittelematta yhtään mitään?

tänään kaiken piti olla erilaista.
täydellistä, helppoa olemista.
ja niin kaikki olikin. vähän aikaa.
mies kävi töiden jälkeen ja sanoi tulevansa takaisin päiväunien ja suihkun jälkeen.
yli viisi tuntia myöhemmn, miehestä ei kuulu vieläkään mitään.

itkin jo silmäni turvoksiin ja voin kertoa, että näin kurjalta ei ole oikeasti miehen takia tuntunut aikoihin.
kerroin sen kyllä jo viestitse miehellekin.

voi kun voisin käpertyä peiton alle nukkumaan tämän vuoden ohi ja heräisin parempaan aamuun, mut ei. jotkut valopäät paukuttelee ja minä tyttö säikyn.
havinaisen paska vuoden viimeinen päivä.