joo.
laitoin tämän vuoden ensimmäisen työhakemuksen menemään.
eikä taas runoilu kestänyt kuin 1,5h!
miten voikaan moiseen aina vaan mennä ihan tolkuttomasti aikaa vaikka on cv:t ja hakemuksien rungot aiemmilta kerroilta kuitenkin tallessa ja niitä vain pitäis vähän viilailla?
aika mahdoton yhtälö.

käsitöiden ihmelapsella (juu, annoin itselleni uuden nimen ku tuntuu taas niin pätevältä. huomaa sarkasmi.) on sitten jo peräti 7. isöäidin neliö työstössä ja ihanaista uutta pinkkiä askartelu-sälää lattialla. on taas parempaa tekemistä kuin esimerkiksi siivoaminen, ruoanlaitto tai tiskaus.

juu ja olis meillä kommunikoitukin. tosin näkemisestä taas tiedä, tätä menoa ehkä joskus sadan vuoden päästä. mie tarviisin vähän live-hemppistä.
tai no joo..
paljon.

ja ihan vaan ilmoitusluontoista: ihanassa levykaupassa oli ihana ääninen myyjä taas tänään. ensi viikolla ilmestyy levy, mie meen vähän heti ostamaan. sen levyn laulajalla on kans aikasta ihanainen ääni.
niinku o jounillakin.
josta päästään faktaan: vain tosi mies asuu vaaleanpunaisessa puutalossa!
taas pääsin jouniin.
kaikesta päästään aina jouniin.
jouni on.
ihana.