en todellakaan kulje täysillä kierroksilla.
kaikki vaan menee jotenkin ohi, enkä saa otetta.
toisaiseksi olen saanut kaikki työt hoidettua.
itseasiassa työ onkin ainut asia mikä enää sujuu.

olen vaan väsynyt ja surullinen.
haluaisin vaan hautautua syvemmälle peiton alle ja nukkua pahan mielen pois.

tyhmyyksissäni lupauduin vielä kaiken riemun lisäksi pitämään taas jotain perussetti-opetusta englanniksi. arvata vaan saattaa mitkä ahiahit siitäkin muutaman viikon päästä revin.

eikö vois kuulua vaan hyvää ja parhautta?
miks näitä aallonpohjia iskee päin näköä näin usein?
en voi taas.
en pysty.