ei minua enää oikeasti voi parhaalla tahdollakaan uskoa samaksi naiseksi kuin vielä muutama kuukausi sitten.
mie olen niin tolkuttoman väsynyt (joo, sama narina. tiedän).
mie ihan oikeasti kuvittelin katsovani sharkia perjantai-iltana telkkarista. lauantaina ihmettelin kun ei ollut mitään mielikuvaa sen juonesta.. laitoin ohjelman uudelleen pyörimään ja kaikki oli ihan uutta. olin siis sujuvasti ollut aivot narikassa.
kahtena yönä 12 tunnin yöunet ja silti on edelleen kauhea väsymys.
mie en enää kauaa tämmöistä ala.

yritä tässä nyt hoitaa kahden ihmisen työt (täällä vähän sairastetaan.. vaihteeksi) ja iltahommat päälle.
en vaan enää kauaa pysty.
pahinta tässä kait on se, ettei mihinkään pysty keskittymään niin pitkäksi aikaa, että sais oikeasti asioita tehtyä loppuun asti.
koko-vitun-ajan soi puhelin, sähköposti laulaa tai joku käy ovella kysymässä apuja.
ja silti tuntuu, että etenkin ylin johto arvostaa työpanostani varsin vähän.

mut nyt on pakko lopettaa taas narina. olis muutama harjoitus suunniteltavana.